*

Markku Brask Pelottomasti kohti uutta.

Johtamisesta

Yleisin harhaluulo hyvästä johtajasta lienee, että tämä henkilö tietää enemmän kuin muut ja pystyy yksin hoitamaan asioita paremmin ja tehokkaammin kuin muut. Ja että johtamisrooli tarkoittaa, että voi omasta mielijohteesta tehdä lähes mitä vain muihinkin vaikuttavia muutoksia, koska on johtaja.

Ja tätä oletusta tietty tukee fakta, että näitä johtajia olemme kaikki kohdanneet matkan varrella. Usein törmäänkin yleiseen inhoon johtajia kohtaan. Tämä on tietenkin harmi, koska edellä kuvatulla tavalla toimivat henkilöt eivät itse tunnu tietävän mitään johtamisesta.
Väitän, että henkilöille jotka toimivat edellä kuvatulla tavalla on tärkeämpää saavuttaa johtajan asema ja titteli, kuin sen faktan arvostaminen, että heidät on valittu luottamustehtävään joka edellyttää itsensä likoon laittamista ja omalta mukavuusalueelta poistumista.

Olen vuosien varrella oppinut näkemään ihmisistä piirteitä ja reaktioita, jotka paljastavat miten hyvin he voisivat menestyä johtamistehtävissä. Oppiminen on vaatinut paljon epämukavuuden sietämistä ja omien heikkouksien löytämistä. Itsensä johtamista.
Tästä päästäänkin esimerkillä johtamiseen. Miksi kukaan seuraisi sellaista johtajaa, joka ei osaa johtaa itseään?

Nykyisessä informaatiotulvassa selviytyminen edellyttää, että osaat johtaa itseäsi. Tekeminen on muuttunut moniulotteiseksi useiden pienten ja isojen projektien yhtäaikaiseksi hallitsemiseksi. Perfektionisti ahdistuu kun kaikki langat eivät pysy käsissä. Mutta miten ne edes voisivat pysyä, kun tiimit ovat kansainvälisiä ja suuri osa kolleegoista on toisessa maassa omine prioriteetteineen. Täytyy kyetä sietämään epävarmuutta ja hallinnan puutetta, siinä määrin kuin se on välttämätöntä.

Ja ihmisiin täytyy luottaa, elleivät he toisin tekemisen kautta osoita. Johtamisessa yksi tärkeimpiä taitoja on kyky delegoida. Jos lähtökohtaisesti ei usko ihmisten kykyyn selvitä annetuista tehtävistä, miten luulet että selviydyt itse kaikesta yksin. Johtajan tehtävä on jakaa työkuorma siten, että kaikilla on sopiva määrä tekemistä. Jos lähtökohtaisesti ei pysty luottamaan ihmisiin, musertuu itse kuorman alle. Ja alussa mainitun esimerkin tapauksessa tyytyy lopulta tekemään näyttäviä johtamiskyvyn osoittavia tempauksia, jotka sitten osa johdettavista vielä ottaa täydestä kirkkain silmin.

Oikeasti kannattaisi myöntää itselleen, ettei ole vielä valmis vaatimustasoltaan niin korkeaan tehtävään kuin johtaminen on. Se on yksi niistä epämukavuusalueista joihin törmää aika pian jos on valmis etenemään itsensä johtamisen parissa.

Johtaminen ei ole pelkästään johtavassa asemassa oleville ihmisille. Johtamistaito on jotain, mitä pitäisi opettaa jo peruskoulussa. Kaikissa organisoituneissa ihmisryhmissä tapahtuu johtamisen yrityksiä ja johtamista ilman nimityksen kautta annettua valtaa. Usein tällaisia johtamistilanteita seuraamalla oppii paljon ihmisluonteesta, sekä näkee joukossa lahjakkuuksia jotka ovat syntyneet johtamaan. He eivät välttämättä päädy koskaan ansaitsemalleen paikalle, koska vallanhimoisimmat ja kovaäänisimmät omaneduntavoittelijat runnovat itsensä läpi. Ja näitä me sitten seuraamme päivittäin uutisvirrassa erilaisissa sirkukseen verrattavissa tilanteissa.

Kun seuraavan kerran olet tilanteessa, jossa pääset vaikuttamaan johtajan valintaan - oli kyse sitten harrastekerhosta, urheilujoukkueesta, kunnallispoliitikosta tai vaikkapa presidentistä - ajattele millaiset motivaatiotekijät ovat sinulle tärkeitä seuraavan päättäjän valinnassa. Jos näin teet, lupaan ettet kadu päätöstäsi ainakaan yhtä paljon, kuin ajattelematta asiaa kunnolla läpi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat