Vähättelyn kulttuuri ja väärin menestyminen
Saara Aallon menestyminen kaupallisessa brittiläisessä formaattilaulukilpailussa on herättänyt monenlaisia reaktioita sosiaalisessa mediassa. Tai pääasiassa kahdenlaisia. On tykätty, tai sitten vähätelty. Olen lukenut kommentteja tyyliin: "karaokekisassa lauletaan", "jäi taas toiseksi", "enää pitäisi tietää kuka on Saara Aalto" ja tuskin olen edes raapaissut pintaa.
Kuulin itsekin Saarasta ensimmäistä kertaa vasta kisan aikana, kun perheenjäseneni näyttivät videoita kisan eri vaiheista. Biisivalinnat olivat turhan viihteellisiä omaan makuuni, joten en innostunut sen enempää. Totesin että viihteellinen musiikki näyttää sopivan hänen tyyliinsä, tutustumatta aiheeseen sen enempää.
Sitten jossain tuli vastaan artikkeli siitä, miten Saara on törmännyt monenlaiseen torjuntaan Suomessa ja aloin kiinnostua hänen vaiheistaan. Enbuske, Veitola & Salminen -shown haastattelussa Saara kertoi, että ala-asteella hän joutui vaihtamaan koulua koulukiusaamisen takia, koska osasi esiintyä ja laulaa. Kiusattiin niin paljon, että joutui vaihtamaan koulua 10-vuotiaana, koska osasi esiintyä ja laulaa. Tätä kannattaa pureskella hetki.
Samasta syystä hän pelkää edelleen sosiaalisia tilanteita. Eikä seksuaalivähemmistöön kuuluminen liene helpottanut ulkopuolelta tulleita paineita.
Millainen vaikutus tällä kaupallisella ohjelmaformaatilla on sitten ollut musiikkibusinekseen briteissä. Lainatakseni Ilta-Sanomien artikkelia: "X Factor on tuottanut vuosien varrella yli 40 listaykköseksi kohonnutta hittiä ja yli 20 listaykköseksi noussutta kokonaista albumia."
Kuinka moni näitä ohjelmia seuraa? Sunnuntain katsojalukuja ei ole vielä julkistettu, mutta lauantaina katsojia oli vain vajaa 6 miljoonaa. Ja kuinka moni äänesti? Kahden finalistin kesken jaettiin 6,4 miljoonaa ääntä viikonlopun aikana.
Eli summataan vähän. Koulukiusattu Oulunsalosta kotoisin oleva Saara meni kilpailemaan britteihin, kun Suomessa ei saavuttanut haluamaansa menestystä. Pääsi finaaliin esiintymään Wembleylle. Lauantaina esitettiin video Saarasta esiintymässä Suomessa, jonka jälkeen Simon Cowell totesi, että haluaa käydä Suomessa. Miljoonat äänestivät Saaraa, joka välttelee sosiaalisia tilanteita. Presidentti Sauli Niinistö toivotti Facebook-päivityksessä menestystä ja kiitti Saaraa Suomen saaman julkisuuden vuoksi.
Mutta mitä tästä tuumaa marraskuun pimeydessä arkea pyörittävä suomalainen. Väärin menestytty. Ei kannata yrittää olla jotain. Ja jos olet lahjakas, älä ainakaan näytä sitä olemalla oma itsesi.
Mikä meitä vaivaa? Saaran saama julkisuus ja Suomen saama näkyvyys ovat juuri niitä asioita mitä Suomi tarvitsee. Saaran menestys merkitsee enemmän positiivisia asioita Suomen taloudelle kuin yksikään nykyhallituksen toimista. Leikkaukset köyhimmiltä ja heikoimmassa asemassa olevilta ovat kansallisen tason koulukiusaamista ja kaiken lisäksi olemme itse äänestäneet nämä sankarit tekemään tuhojaan.
Ollaan ylpeitä maailmalla menestyvistä suomalaisista, ei se ole meiltä pois, siitä on paljon enemmän hyötyä pienelle kansallemme kuin mistään yhteiskuntasopimuksista. Hyvin toimittu Saara!
Nämä kykykilpailut kertovat siitä, kuinka huonosti nuorisolla menee länsimaissa. Kun oikeita töitä ja tulevaisuutta ei ole, tuhannet lahjakkaat ja lahjattomat haaveilevat turhasta julkisuudesta elämänurana. Oikeasti musiikki yhdistää, eikä sillä ole mitään tekemistä tällaisen raa,an pudotuskilpailun kanssa.
Kauheaa on nähdä jopa tasavallan presidentti tällä kansallismielisellä apajalla. Oikeasti showbisnes ei pyöri maaotteluhengellä vaan rahalla.
Ilmoita asiaton viesti
Osasyynä kielteiseen kommentointiin saattaa olla kansalaisten tuskastuminen yleiseen liialliseen ”hypetykseen”. Saara, kun on noin pitkälle päässyt, tuskin enää tuohtuu epäasiallista kommenteista. Meidän muidenkin on hyvä jättää ne omaan arvoonsa.
Saaran määrätietoinen pyrkiminen tavoitteisiin sopii monille esimerkiksi. On aivan oikein arvostaa hänen ja hänen menestyksensä merkitystä Suomelle.
Ilmoita asiaton viesti
Blogisti on oikealla asialla ja kysymällä, mikä meitä oikein vaivaa.?? Miksi menestystä yritetään teilata nyt sillä, että tämä on vain viihdettä? Mitä urheilu sitten on? Entä teatteri, ooppera tai elokuvat?
Samaa viihdettä kaikki, vaikka osa on sanottu olevan korkeakulttuuria, mutta viihdettä kuitenkin. Muistan kuinka muinoin meilläkin haikailtiin ruotsalaisten menestystä mm. Abban aikana, kun se toi heille mainetta ympäri maailmaa. Entä nyt, kun meillä on oma Saara, joka taatusti tulee vielä toisenkin kerran saamaan yhtä suurta julkisuutta kuin nytkin.
Minusta olisi hienoa, jos meilläkin osattaisiin enemmän iloita lähimmäistemme menestyksestä, eikä vain etsiä vähättelyn aihetta, joka pohjautuu puhtaasta kateudesta. Tosin sekin on yleismaailmallinen pahe, mutta meillä pienessä maassa se näkyy ja kuuluu vielä korostetummin julkisuudessa.
Peukut myöskin presidentti Niinistölle, joka ei vain tyydy kehumaan joitain urheilusuorituksia, jotka minä ainakin panen samalle viihteen viivalle….
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoitin toiseen ketjuun, kun käsiteltiin nuivia ”älykköjä”, jotka kuulemma ovat mollanneet Saaran menestystä ja mahdollisia musiikillisia puutteita tai virheitä:
Jätkän humppa voi olla yhdelle yhtä suuri, voimia ja innostusta tuottava elämys kuin ooppera-aaria toiselle. Että kun musiikki on tietyissä taajuuksissa ja harmonioissa soivia ääniä, kolahduksia ja paukahduksia, jotka sattuvat miellyttämään ihmisaivoja, niin ei voi sanoa että mikä musiikki on ”huonompaa” tai ”parempaa” kui toinen. Sitäkään kai ei olla osoitettu, että miksi ja miten harmoninen musiikki miellyttää enemmän kuin kakofonia ja riitasoinnut.
Taidemusiikin ”paremmuutta” ehkä voisi puolustella sillä, että sen esittäjät ovat keskimäärin paremmin ja pidemmälle harjaantuneita kuin kevyemmän viihdemusiikin. Mutta tätäkään paremmuutta ei voi silleen absoluuttisesti arvottaa, kuin vaikkapa mitata, että joku saa paremman tuloksen painonnostossa kuin toinen.
Se ainakin voidaan mitata, kuinka paljon keskimäärin veronmaksaja tukee joka ikistä ooppera- ja sinfoniaorkesterin lippua, vaikkei esityksissä käykään.
Saara Aalto-ilmiön kohdallakin on kuulemma joku nuiva ”älykköjen” sakki kriitikoita, jotka onnistuvat kai vain osoittamaan, että sitä kaiken suhteellisuutta, omien arvotuksien täydellistä kulttuurisidonnaisuutta ei ole oikein sisäistetty.
Kaikenlainen huuhaa rehottaa juuri siksi, ettei faktoja pystytä erottamaan mielipiteistä. Vahvistusvinouma voi olla sen pahempi, mitä suuremmasta ”auktoriteetistä” kyse.
Ilmoita asiaton viesti
Tätä vähättelyn ja mitätöimisen kulttuuria kannattaisi tosiaan pohtia paljon perusteellisemmin ja syvemmin kuin mitä näissä satunnaisissa yhteyksissä tavataan tehdä.
Suomalaiset ovat historiallisesti vuosisataisesti vieraalla kielellä hallittua ja alistettua kansaa, jolle alamaisasenteet ovat syöpyneet veriin. Jopa niin, että kansalliset hyveemme — rehellisyys ja ahkeruus, työ-, mies- ja sotakuntoisuus, sekä halu nousta oppisivistystä saamalla paremman väen joukkoon — ovat historiasta sisäistettyjä selviytymiskeinoja, joilla olemme oppineet todistamaan oman tarpeellisuutemme herrakansoillemme.
Hyveiden kääntöpuoli on se että olemme sisäistäneet myös kaikkea kahtiajakavat kaksinapaiset kahden kerroksen ajattelumallit, jotka itsenäistymisemme jälkeen oitis käänsimme toinen toisiamme vastaan. Olemme nykyisin työpaikkakiusaamisessa euroopanennätyskansaa, emme siedä toistemme menestystä, koululaisemme ovat parhaasta päästään kilttejä menestyjiä mutta viihtyvät koulussa huonosti ja kiusaavat toisiaan, ja kaiken kukkuraksi suuntaamme niin sanotun ”humanismimme” mieluummin vieraskulttuurisiin kansainvaeltajiin kuin omiin apua tarvitseviin kansalaisiimme.
Muutaman vuoden takaisen tutkimuksen mukaan suomalaiset sosiaalivirkailijat syyllistivät ja kohtelivat suomalaisia asiakkaitaan kahdeksan kertaa pohjoismaisia kollegoitaan tylymmin. Monet kantasuomalaiset ovat väsyneet hakemaan apua viralliselta taholta. Leipäjonot kasvavat osin siksi etteivät kaikki enää jaksa taistella sosiaalivirkailoijoiden kanssa.
Ja tämä nyt taas esillä oleva minkä tahansa alan menestyjiin kohdistuva mitätöinti ja alaspainaminen — se on myös jotain joka on ominaista nimenomaan kaikille historiallisesti alistetuille kansoille. Esimerkiksi irlantilaiset ovat tässä mielessä suomalaisten sukulaissieluja. Myös irlantilaiset ovat pakottaneet kulttuurihistoriaan jääneet neronsa maanpakoon.
Ja toinen samanlaisen hallintohistorian omaava kansa ovat kosovolaiset. He esimerkiksi tuntevat vielä syvempää projektiivista ryssävihaa kuin suomalaiset. Suomalaisethan tuntevat sitä huomattavasti enemmän kuin nekään kansakunnat jotka olivat N-liiton miehittäminä.
Projektiiviset asenteet ja leimat ovat samoin osa alistetun kansan psykososiaalista mielenmaisemaa. Niihin kuuluu yhtälailla riemunkirjavan vierauden katteeton ihannointi kuin ilkeiden nimitysten kehittäminen ja käyttäminen suomalaisuuden mitätöinnissä.
Ilmoita asiaton viesti
Samaa minäkin olen Suomessa ihmetellyt, menestyminen aiheuttaa pääosin kielteisiä ja vähätteleviä kommentteja. Ilmeisesti suomalainen nauttii siitä, kun saa toista vähätellä ja hänen saavutuksiaan aliarvostaa. Ilkeily on nykyihmiselle hyvin omianaista. Kateus ja kenties ymmärrys omien saavutusten vähäisyydesta taitavat ainakin osayynä olla.
Minä en käsitä, miksi joillekin toisen menestyminen on niin ikävää. Minusta omilla avuillaan menestyneen ihmisen pitäisi meissä aiheuttaa vain yhdenlaisia tunteita. Häpeää siitä, että itse ei ole samaan pystynyt!
Ilmoita asiaton viesti
Jouko, en sanoisi, että pitäisi tuntea häpeää, vaan tunnustaa se yksinkertainen asia, ettei kaikki ihmiset ole yhtä hyviä kuin jotkut toiset.
Toinen on vain heikompi toistaan… Lahjakkuuttakin voi olla erilaisessa muodossa, joka ei vain näy koskaan julkisuudessa, mutta ehkä pienemmissä piireissä….se riittäköön. Muiden ihmisten näkyvästä ja kuuluvasta lahjakkuudesta voi nauttia ihan täysillä, vaikka omat rahkeet eivät samaan riittäisikään.
Ilmoita asiaton viesti
Joka tapauksessa tyypillinen suomalainen kateus on useimmiten negatiivinen tunne. Koetaan kenties, niin että menestys on itseltä pois.
Tottahan se on, että ihmisten lahjakkuudessa on eroja. Eikä tietenkään jokaisesta ole esimerkiksi laulajaksi. Väärä tunne kuitenkin aina on kateus
Meillä pohjanmaalla aikoinaan oli kyllä myönteistä kateuttakin, jos joku menestyi vaikkapa tikaskauppiaana, niin naapurin reagtio oli, että kyllä minäkin.
Täällä esiintyvä kateus on kyllä kielteistä, pyritään löytämään menestyksestä jotain kielteistä, nollaamaan tuo menestyminen. Esimerkiksi tämän Aallon arvosteluista suurin osa on juuri tuollaista. Minulle ainakin tuollainen on vastenmielistä. Olen pelkästään iloinen, jos joku omilla ominaisuuksillaan ja ahkeruudellaan menestyy. Niin pitäisi kaikkien olla.
Ilmoita asiaton viesti
Onpas täällä syntynyt hieno keskustelu. Viihteen rinnastaminen urheiluun on hyvä idea. Itsekin mietin pitäisikö kateudestakin jotain tekstiin kirjoittaa, mutta jätin sen sitten pois. Ollaankohan me vähän turhan ankaria toisillemme välillä? Hienoa huomata että suurin osa kommenteista on vähän samoilla linjoilla tekstin kanssa – olin vähän huolissani millainen myrsky tästä nousee. Kiitos osallistumisesta.
Ilmoita asiaton viesti
Suomalaisuus on kaksiteräinen miekka. Sen on joutunut tunnistamaan usein tilanteissa, joissa toisaalta suomalaisia/suomalaisuutta vähätellään ja kyseenalaistetaan, toisaalta nostetaan kunniankukkuloille, juhlitaan ja pärjääjiltä haetaan nimikirjoituksia.
Yhteistä, kansallista voittoa on helppo juhlia Senaatintorilla. Toiseksi sijoittumista ei arvosteta. Siksi olikin hyvä, että Saara Aallolle järjestyi kansalaistilaisuus ennen lopullista finaalia.
Kyse on aivan normaalista ihmisluonnosta. Koemme vahvistuvamme voittajien rinnalla. Sen sijaan häviämistä hävetään, vaikka toisaalta yritetään madaltaa kipukynnystä ymmärryksellä.
Ilmoita asiaton viesti
Tuosta Mirjami olen erimieltä, ettei tätä toista sijaa arvostettaisi. Jo ennen kisan loppua lehdet ainakin ylistivät runsaasti ylipäätään Aallon pääsyä loppukilpailuun… Hän on todella lahjakas!
Ja nythän vasta hänen uransa todella voi alkaa, kun tunnettuus on jo näin suurta ja kisa nähdäkseni muutenkin arvostettu. Ei tuo ollut mikään pilipali kisa, jota vain nuoriso katsoisi etsiäkseen uusia idoleita, joita he näyttävät kovasti kaipaavan.
Ilmoita asiaton viesti
Hienoja kommentteja 🙂
Voimme olla ylpeitä Saarasta ja suomalaisuudesta. Viime aikoina on julkisuudessa käyty keskustelua Suomikuvasta maailmalla. On pohdittu pisatuloksia, Suomen matkailuvaltteja, sijoittumisia eri listauksissa ja Suomi-kuvaa yleensä. Meillä on tarve tietää, miten meistä ajatellaan ja missä joukoissa ollaan.
Suomi on lyhyen historiansa aikana tullut lukuisia kertoja toiseksi mm. viime sodissa, joiden jälkeen kansakuntamme kantavat voimat olivat lähes riekaleina. Palkintoina oli nöyryyttäviä alueluovutuksia, sotakorvauksia ja vuosikymmenien nöyristelyä. Sitä ei voi olankohautuksella ohittaa, vaan täytyy saada antaa takaisin kelle hyvänsä. Vaikka Saaralle tai Sipilälle.
Ilmoita asiaton viesti